Viiii super-Laura päihitti kaasu-uunin! Ylläolevassa historiallisessa valokuvassa on Lauran ensimmäinen kotona syöty ateria Englannissa, joka ei ole joko: a) kasvissosekeittoa mikroversiona tai b) jokin puuduttava tomaattikastikkeen ja pastan tai riisin yhdistelmä. Lautasella siis kolmen värin johanneksia, uusia perunoita ja uunissa paistettua fish'n'chipsin fish-osuutta. Eihän siihen mennytkään kuin yli kuukausi...
Olen vakavasti sitä mieltä, että ei ole paremman makuista ruokaa kuin ruoka, jonka kokkaamisessa on mennyt kauemmin kuin viisi minuuttia, joka on aiheuttanut ylimääräistä tiskiä ja jota valmistaessa on pitänyt kuvaannollisesti pureskella omia kynsiä, koska takaraivossa nakuttaa ikävä tietoisuus siitä, että kaasu-uuni voi hetkenä minä hyvänsä pettää ja räjäyttää koko talon - ja Laura-paran - kappaleiksi. Varmasti on olemassa joku tutkimus siitä, miten adrenaliini kasvattaa ruokahalua ja niin edespäin. Mutta enpäs räjäyttänyt mitään!
...tosin ehkä ei pitäisi ihan vielä puhua, koska olen yksin kotona, enkä ole ihan varma siitä sainko sammutettua kaasu-uunin kaikkien sääntöjen mukaisesti.
Mutta vau! Tuntuu siltä kuin mun maailma - tai vähintään ruokavalio - olisi laajentunut kertaheitolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti