Haluaisin nyt julkisesti kumota kaikki huhut siitä, miten Englannissa on aina kylmää ja kosteaa ja tuulista ja sateista ja harmaata. Ei muuten ole. Kun tässä nyt oikein kovasti mietin kuluneen kuukauden säätiloja, muistan ehkä kaksi päivää, jolloin täällä on satanut vettä - eikä se ole silloinkaan ollut mikään kaatosade, vaan pikemminkin sellaista ärsyttävää tihkusadetta, jolloin miettii, että jaksaako avata sateenvarjoa vai ei. Harmaudestakaan ei ole tarvinnut pahemmin kärsiä, koska koko kulunut kuukausi on ollut valtavan aurinkoinen ja lämmin; mikäs siinä, kun asuu tilastollisesti Englannin aurinkoisimmalla alueella. Mitä tulee siihen tuulisuuteen, empiiriset tutkimukset osoittavat, että sekin on haitta ärsytykseksi asti lähinnä rannikolla.

Mitäs täällä sitten on sen kylmyyden, harmauden ja sateen sijasta? Tällä viikolla lämpötila on keikkunut joka päivä siinä +25 asteen kieppeillä ja auringonpaisteesta on saatu nauttia aamusta iltaan. Johtuu varmaan juuri tästä säätila-asiasta, että äkkiä mua ei enää ole ollenkaan haitannut olla kevätlomalla, eikä se kampuksen hiljaisuuskaan ole käynyt hermoille. Päinvastoin, hiljainen kampus on ollut äkkiä ihan vain plussa. Olen sen verran ujo suomalainen, että lukukauden aikana en kehtaisi mennä tuohon pihanurmikolle bikinit päällä lukemaan kokeisiin... mutta nyt kun kampus on melkein autio auringonotto on äkkiä täydellinen tapa viettää aikaa lomalla. Ilokseni ja ylpeydeksi voin ilmoittaa, että mulla on jo rusketusrajat! Olenkin varmaan ainoa ihminen koko kampuksella, joka niin voi sanoa... toiset näyttävät pikemminkin punehtuvan kuin ruskettuvan. Tämä suomalaisneiti on kasvatettu varovaiseksi auringon suhteen - hattu päähän, keskipäivällä ei kannata ottaa aurinkoa ja aurinkorasvaa käytetään aina ja kunnollisella suojakertoimella, ettei tule ihosyöpää - mutta näiden ulkomaalaisten kanta ihosyöpään tuntuu olevan kovasti skeptisempi. Kenellekään Välimeren aurinkorannalla aikaa viettäneelle ei varmaan tule yllätyksenä jos sanon, että britit eivät nähtävästi huolehdi ollenkaan nahkansa polttamisesta? Valistustuokion ansaitsivat myös saksalaiset, jotka uskoivat vakaasti, että pieni palaminen ei haittaa mitään vaan on vain rusketuksen esiaste. Kyllä me pohjoismaalaiset ollaan sitten fiksua väkeä!

Niin, aurinkoa on tosiaan tullut otettua. Siinäpä se mun viikko on sitten vierähtänytkin. Oikeastaan tuntuu ihan kesälomalta, ja olenkin jo tässä muutamassa päivässä ehtinyt lipsahtaa sellaiseen mukavaan rentoon elämänrytmiin: aamuisin nahjustelua ja kirjoittelua, keskipäivä opiskellessa sisällä, sitten iltapäiväksi koulukirjojen kanssa ulos aurinkoon, sisälle suihkuun, joku kiva salaatti ruoaksi, lepotauko ja sitten illalla vielä vähän opiskelua ennen illan pakollista Teho-osasto-tuokiota (Mark kuolee pian, byääääh!) Lenkkeilyäkin on tullut harrastettua, joko kävellen tai hölkäten ja aamulla tai illalla. Sen verran eroa tässä Englannin "kesässä" on Suomeen verrattuna, että ilta tuntuu viilenevän paljon nopeammin. Sitten kun se aurinko alkaa laskea tulee hyvinkin äkkiä viileä, joten ei tarvitse odottaa iltakymmeneen asti, että voisi mennä lenkille. En muuten tiedä yhtään, että missä vaiheessa siellä teillä Suomessa laskee nykyään aurinko, mutta veikkaanpa, että se on nykyään jo myöhemmin kuin Englannissa. Meillä hämärä alkaa tulla siinä iltakahdeksan aikaan, pimeä on ehkä siitä tunnin päästä. Paras aika lenkkeillä on silloin, kun alkaa vähän hämärtää, mutta ei ole vielä oikeasti hämärää - silloin ei vielä pelota, mutta kanit tulevat esiin koloistaan. Ennätysmäärä pupubongauksia yhdellä lenkillä on tähän mennessä kahdeksan, joista muutama oli pikkuvauvoja. Lenkin jälkeen on aina pörröisyysonnellisuus päällä, ja kämppiksillä menee hermot.

Muutaman viime päivän ajan talo on ollut melkein tyhjä, vain minä ja neiti Saksalainen ollaan oltu kotona. Veikkaan, että muut kämppikset oppivat kotiintullessaan aika nopeasti, että meitä ei kannata jättää kahdestaan kotiin, koska tylsänä päivänä eilen talossa tapahtui pientä uudelleenkoristelua. Nyt meidän seinälle on teipattu tosi koominen pääsiäisbanneri. Porraskaide on teipattu täyteen niitä pikkutipuja, joita Suomessa laitetaan rairuohoon (nämä täällä ei ilmeisesti kasvata rairuohoa, heinää on kuulemma tarpeeksi ulkona). Portaissa roikkuu myös prinssi Williamin ja Kate Middletonin naamatauluilla koristettu kuninkaalliset häät-pyyhe, joka ostettiin vitsillä punnalla Poundlandsista (nimensä mukaisesti kauppa, josta voi ostaa kaikkea krääsää punnalla). Sitten hääpäivänä aiotaan ripustaa kyseinen pyyhe keittiön ikkunaan, että ohikulkijat voivat ihailla meidän häälojaalisuutta. Olen muuten tosi katkera siitä, että meillä ei ole televisiota. Kaupoissa myydään valtavasti kaikkea hääaiheista krääsää paperilautasista lautasliinoihin kotipippaloita varten, ja olisikin tosi hauskaa pitää kotona häidenkatselujuhlat, mutta kun ei ole televisiota niin minkäs teet. No, onpahan talo kuitenkin koristeltu.

Pientä koti-ikävää podettiin taas eilen, kun neiti Saksalainen sai pääsiäispaketin vanhemmiltaan. Jotenkin vain alettiin pohtimaan perheidemme pääsiäisperinteitä, ja sitten totta kai automaattisesti toivoi, että olisi voinut olla siellä. Jos oltaisiin molemmat täällä kotona pääsiäisen aikaan järjestettäisiin varmasti yhteinen suomalais-saksalainen pääsiäinen ja hauskaa olisi, mutta tämä tyttö paineleekin huomisiltana Lontooseen. Huomenna aamulla tulee sisko poikaystävineen Canterburyyn ja sitten vaihdetaan illalla yhdessä maisemaa sinne pääkaupunkiin. Veikkaan, että pääsiäinen ei pahemmin Lontoossa pääsiäiseltä tunnu, mutta hauskaa on muuten kyllä varmasti - sunnuntaina ainakin on tiedossa Oopperan Kummitus-musikaali hienossa teatterissa, jännää! Odotan myös innolla sitä, että pääsen esittelemään huomenna Canterburya vieraille. Myönnettävä tosin on, että omaa kämppää ja katedraalia lukuunottamatta en oikein tiedä, mitä vieraille voisi esitellä, kokonsa ja nähtävyyksiensä puolesta Canterbury on nimittäin melko pikkuinen paikka, mutta eiköhän sitä aina jotain keksitä. Joka tapauksessa on kivaa päästä vihdoin näyttämään rakasta paikkaa väestölle kotipuolesta sen sijaan, että aina yrittää turhautuneena kuvata sitä riittämättömillä sanoilla tai mun halpiskameran epätarkoilla valokuvilla.