Ei tästä paikasta osaa vielä hirveästi mitään sanoa, olen niin väsy. Matka meni kokonaisuudessaan hyvin. Lento lähti kahdeksan aikaan aamulla, eikä matkalla ollut ihan hirveän monta kuolemanpelko-kohtausta, vaikka totta kai sitä koko lennon ajan olikin sellaisessa jännitystilassa, että milloinkas tämä juttu tippuu alas taivaalta. Mutta hyvin selvittiin. Heathrow-suunnistustaitoni on edelleen tallella, kentällä ei tarvinnut ihmetellä montakaan minuuttia, kun löytyi jo Central Bus Stationiin osoittava kyltti. Niitä kylttejä sitten seurasin, ja löysin tieni bussiasemalle vaivatta. Jos joku muu saa päähänsä matkustaa Lontoosta Canterburyyn, voin kyllä suositella coachilla (eli siis bussilla) matkustamista. Itse menin koko matkan National Expressin coachilla, ensin Lontoosta Victoria Coach Stationille ja sitten sieltä toisella bussilla Canterburyyn. Alunperin näiden kahden bussin välillä olisi ollut tunnin odotus, mutta kun ensimmäinen coach olikin etuajassa perillä ja huomasin, että toinen olisi lähdössä sopivasti viiden minuutin kuluttua, niin sitten juoksin äkkiä laiturille ja kysyin, että voinko vaihtaa lippuni tähän aikaisempaan coachiin. Ja kävihän se. Olin siis Canterburyssa tuntia aiemmin kuin olin laskeskellut, ja sehän oli totta kai positiivista. Matkalla sai mukavan näköalakierroksen Lontoon keskustasta, ja myös hienoja peltomaisemia ja vanhoja rakennuksia näkyi bussimatkan aikana. Niin, ja niitä lampaita. Ja hevosia. Ja lehmiä. Ja olen aika varma, että sillä yhdellä pellolla oli myös laamoja.
Oikeastaan ainoa kurja pätkä koko matkassa oli sitten matkanteko täällä kampusalueella. Luulin, että Unibus antaa kyydin Park Woodiin (opiskelija-asuntoalue, jossa minäkin nyt sitten elän) asti, mutta se jättikin minut kauemmas matkan varrelle, ja sitten sain raahata 26 kg:n arvosta matkatavaraa kampuksen halki sateessa (kylä, sain ensimmäisen englantilaisen luonnonvaraisen suihkuni) ja vieläpä ylämäkeen. Löysin kuitenkin perille helposti, sain avaimet käteen ja pääsin uuteen kämppään.
Kämpästä ei ole vielä hirveästi mitään sanottavaa. Tämä on tällainen kivitalo, kaksi kerrosta, kuusi huonetta kuudelle asukkaalle. Tällä hetkellä olen ainoa asukas paikalla, muut ovat ilmeisesti vielä lomalla. Harmi, olisin ollut jo innokkaana tutustumaan muihin, ja onhan se vähän masentavaa viettää yksin iltaa uudessa maassa. Kirjeitä vakoilemalla olen kuitenkin jo hahmottanut, että tässä kämpässä taitaa asua joku ranskalainen poika ja sitten tyttö, jota epäilen monimutkaisen perusteella intialaiseksi tai jostakin vastaavasta maasta tulevaksi. Kylppäristä löytyi pullo Erittäin Hienoa Suomalaista Shampoota, joten on aihetta epäillä, että täällä asuu mun lisäksi myös toinen suomalainen. Se on ehkä vähän sääli, kun kerran englantia tänne on tultu harjoittelemaan. Mutta eihän kukaan ole väittänyt, että myös suomalaiselle ei voisi puhua englantia!
Tänään en ole saanut kovin paljon aikaan, olen valtavan väsynyt matkustamisen jäljiltä ja jätin suosiolla melkein kaiken huomiselle. Kävin hakemassa receptionista peiton ja lakanoita, kaupassakin oli tarkoitus käydä, mutta kun se menikin oletettua aiemmin kiinni winter breakin vuoksi niin ilman ruokaa jäin. Tämä ilta vietetään siis suklaata syöden ja teetä juoden, ja huomenna aamulla pitää aikaisin hyppiä kauppaan, että ehdin käydä ostamassa aamupalaa ennen päivän tekemisiä. Huomenna onkin kiireinen päivä edessä, kaiken maailman infotilaisuuksia ja illallisia ja kampuskierroksia ja muuta vastaavaa. Toivon mukaan huomenna tapaan uusia ihmisiä!
Päivän tapahtumista erityismaininnan ansaitsee kaikkien ihmisen ihanat brittiaksentit. Oma englannintaito on onneksi myös yhä tallella joululoman jälkeen, mutta täkäläiset taitavat kyllä pitää mua idioottina, kun vastaan niin hitaasti kaikkeen mitä ne sanoo... ei se johdu siitä, että en ymmärtäisi, se johtuu siitä, että juutun ihastelemaan mielessäni niiden aksenttia, enkä tajua vastata! Myös englantilainen suihku ansaitsee tulla mainituksi. Kävin siellä äsken että olisin sitten huomenna kaunis uusia ystäviäni varten, ja olihan se... no, ikävä kotikotikaupunkiin ja saunaan ja lämpöiseen suihkukaappiin. Täällä ei ole minkään sortin suihkukaappia vaan tuollainen syvennys vain, eli kylmähän siellä on. Käsisuihkua ei ole keksitty, ja mielenkiintoisesti kuumaa vettä saa, kun vääntää kylmävesihanan päälle. Onko se joku englantilainen juttu, että punainen väri tarkoittaa kylmää vettä ja sininen väri kuumaa vettä?
Olenko jo sanonut, että täällä on - yllätys yllätys - kylmä! Ulkona oli kyllä kiva +10 asteen lämpötila, mutta sisällä on aika jäätävää. Tänä yönä taidan mennä nukkumaan fleecetakki päällä ja parit villasukat jalassa. Perjantain ostoskeskusreissulla menee ostoslistan kärkeen kyllä lämmin torkkupeitto sekä kuumavesipullo!
Olen oikeasti valtavan väsynyt matkan jäljiltä, joten taidan tästä kuivatella tukkaa ja mennä sitten peiton alle nukkumaan. Mitä sitten, vaikka kello on täkäläistä aikaa vasta kohta puoli yhdeksän? Koetan seuraavalla kerralla selittää asioista vähän perusteellisemmin, ja kuviakin uudesta kodista ehdin toivottavasti huomenna napsimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti