kaasuhella ja elämää kuvina

Päivän luontotiedotus: tänään Canterburyssa on paikannettu västäräkkejä, orvokkeja, kyhmyjoutsenia sekä yliopiston pihamaalla keihäät kädessä ja haarniskat päällä taistelevia larppaajia. (Ainakin toivon, että ne olivat larppaajia.) Ai niin, ja näin kaupungilla hauskoja englantilaisia poliiseja hauskat englantilaiset kypärät päässä!

Säätiedotuskin päivälle on oikein hyvä. Heräsin aamulla ja totesin, että Englannissa on käynnissä ihmeellinen valoilmiö, jota myös auringonpaisteeksi kutsutaan. Jostain syystä olin kumman energisellä päällä, vaikka unta olikin ehtinyt kertyä vain kuusi tuntia (katsottiin kämppisten kanssa elokuvaa lähemmäs yhteen yöllä ja sitten piti vielä lukea pari tuntia, kun oli hyvä kirja), joten söin aamupalan, pistin vaatteet päälle ja lähdin kävelemään kaupungin suuntaan. Tarkasta suunnasta ja reitistä mulla ei ollut kovin hyvää aavistusta, mutta ei sillä väliä - täällä voi onneksi aika hyvin luottaa siihen, että opasteita löytyy joka kulmasta. Loppujen lopuksi tie keskustaan löytyi hyvin, ja auringonpaisteessa oli ihana kävellä. Totta kai täällä on tänäänkin ollut tuulista, mutta kun keli on muuten todella lämmin, ei se haittaa yhtään. Syystakki oli jopa vähän liikaa kaupungille kävellessä, huppari olisi riittänyt ihan hyvin. Ja kyllä mun ohitse juoksi välillä porukkaa t-paidassa ja shortseissakin... Okei, nyt lopetan lämpötilalla kehuskelun. Varsinkin kun siinä ei ole mitään kehumista, kun ensi viikolle on ennustettu räntää ja nollan kieppeillä pyöriviä lämpötiloja. Lohduttaako yhtään?


Tänään en ole ehtinyt tekemään mitään kovin erikoista. Pyörähdin lempikirjakaupassani Waterstone'sissa ostamassa yhden pokkarin sekä hankkimassa itselleni Waterstone'sin kanta-asiakaskortin. Joo, tiedetään, olen täällä vain puoli vuotta. Mutta kun sen sai ilmaiseksi! Ja mitä sitten, vaikka en ehtisi keräämään hirveästi bonuspisteitä? Voin sitten Suomeen palattuani ripustaa sen kortin seinälle muistoksi Ajasta, Jolloin Kirjataivas Oli Vielä Ulottuvillani. Kirjakaupan lisäksi kävelin kauniissa puistossa nimeltä Westgate Garden's, sekä pyörähdin Marks & Spencerillä ostamassa mustikkakaurakeksejä. Kävin jo vähän etsimässä kurssikirjoja Templemanin kirjastosta kampuksella, mutta se on toistaiseksi vielä niin sokkeloinen paikka, että puolet kirjoista jäi löytämättä, enkä sitten jaksanut niitä sen enempää etsiä, kun nälkäkin iski. Sen sijaan tulin kotiin ja... taklasin kaasuhellan!


Kyllä vain, kaasuhella on nyt testattu, eikä taloon tullut yhtään ruumista. Tosin siihen saattoi osaltaan vaikuttaa brittiläinen kämppäkaveri, joka istui keittiössä koko ajan kun laitoin ruokaa (se oli muka pitämässä mulle seuraa, mutta olen varma, että salaisena motiivina oli varmistaa, että suomalainen ei räjäytä koko taloa.) Valitsin näin ensimmäiseksi ruokalajiksi helpon ruokalajin, pastaa ja tomaattikastiketta. Keitin vedet muutaman kerran hellalle, eikä pastasta tullut ihan niin kypsää kuin olisin halunnut (olin kärsimätön ja nappasin kattilan mahdollisimman nopeasti pois liedeltä, että saan pelottavan kaasujutun pois päältä). Mutta sain aikaan ruokaa räjäyttämättä mitään - se on jo edistystä! Jonakin päivänä uskallan ehkä tehdä jotakin pelottavampaa, kuten vaikka paistaa jotakin. Silti, täytyy olla varovainen, koska paineet on kovat. Meidän taloon jaettiin lista kampuksella syyslukukaudella tapahtuneista palohälytyksistä, eikä Willows Courtia mainittu siellä kertaakaan. Olisi inhottavaa pilata courtin maine omalla kokkaustaidottomuudellaan!


Tälle päivälle ei ole enää mitään ihmeellistä ohjelmassa - herra Britti antaa ehkä meille kyydin paikalliseen tavarataloon Asdaan (jeij, sillä on auto!) ja tarjolla olisi myös illanvietto amerikkalaisten kanssa. Sitä lukuunottamatta taidan ihan vain nahjustella ja valmistautua jännityksellä huomiseen pelottavaan Ensimmäiseen Koulupäivään. Lukujärjestykseni ei ole vieläkään ihan selvä - pitäisiköhän huolestua?


Lopuksi vielä vähän maisemavalokuvia täältä Canterburysta. Kampuksesta ja omasta huoneesta tulee kuvia, kunhan ehdin ottamaan. (Joo, olen purkanut tavarat, teoriassa täällä voisi kyllä valokuvata.)

Oma koti. Minun huoneen ikkuna on toinen ylhäällä vasemmalta katsottuna.

Willows Court, Park Wood.

Vihreää tammikuussa? Check.

Harhailin matkalla Keynesin bussipysäkille. Ei haitannut ollenkaan.

Eräs vaatimaton pikku kirkko Canterburyssa. Loput ei mahtunut kuvaan.

Vieläkään kaikki ei mahtunut kuvaan.

Maisema Keynesin bussipysäkiltä. Ikävä kyllä kehno kamerani ja sumu eivät tee sille oikeutta.

Olen törkeä ja salakuvaan ihmisten taloja. Mutta miten jotain tällaista voi jättää salakuvaamatta?

Salakuvaan myös katuja. Matkalla yliopistolta Canterburyn keskustaan. 

Westgate Gardens aivan keskustan ulkopuolella.

Westgate Gardens.

Sama paikka.

West Gate, eli portti, jonka läpi mennään Canterburyn keskustaan.