voileipiä Sandwichissa

Eilen eksyttiin suomalais-saksalais-luxemburgilaisella väestöllä Sandwichiin. Sandwich on siis jonkin sortin kaupunki - tai kylä tai kunta tai jokin vastaava asutuksenpläntti - vähän yli puolen tunnin bussimatkan päässä Canterburysta. Niin kuin joka toinen paikka Kentissä, myös Sandwich on melkoisen historiallinen paikka - paikkakunta on ollut tunnettu satama jo 1000-luvulla, vaikka nykyään Sandwich ei enää aivan meren rannalla olekaan. Monet keskiaikaisista rakennuksista ovat edelleen pystyssä - esim. se pubirakennus, jossa allekirjoittaneet kävivät syömässä, on ollut ilmeisesti pystyssä jo vuodesta 1642, vaikka ei vielä silloin minkään sortin ruokapaikka ollutkaan.

Kaupungin vanha sisäänkäynti.

Sandwich oli hyvin tyypillinen englantilainen kaupunki. Vanhoja rakennuksia, kapeita katuja ja muureja. Kaupungilla oli mukava kierrellä ja katsella, vaikka siellä ei mitään varsinaista nähtävää ollutkaan. Käytiin katsomassa paria kirkkoa, mutta toinen niistä oli poistettu käytöstä ja toimi nykyään jonkin sortin kirpputoripaikkana, ja toinen puolestaan oli suljettu yleisöltä. No, hyvä yritys kuitenkin. Kirkkojen lisäksi listalla ei ollut mitään erikoista, joten lopulta päädyttiin ihan vain harhailemaan ympäri kaupunkia ja katselemaan ympäristöä. Näin ensisilmäyksen jälkeen voin kyllä todeta, että en missään nimessä haluaisi asua Sandwichissa. Olihan se kaunis paikka, mutta vähän turhan pieni mun makuun. Väkiluku pyörii siinä 7 000 asukkaan alapuolella, ja ainakin eilen kaikki niistä 7 000 asukkaasta pysyttelivät sisällä. Kaupungilla oli todella autiota lukuunottamatta autoja, joita näkyi joka puolella. Ehkä Sandwichin asukkaat ovat viisaita ja pysyttelevät sisällä kylmällä säällä. Kylmä eilen nimittäin oli - lämpötila kieppui siinä nollan lähellä, ja vaihto-oppilasparat kangistivat sormensa yrittäessään ottaa valokuvia maisemista. Voin kuitenkin hyvin kuvitella, miten erilaista Sandwichissa täytyy olla kesällä. Kesäpaikkana se on varmasti hyvin tunnelmallinen ja kiva, joten ehkä käyn sitten touko-kesäkuussa tekemässä uuden visiitin.

Joki vie merelle.

Huhutaan muuten, että voileivät aka sandwichit on keksitty Sandwichissa. Jep, ei olisi nimen perusteella arvannut, vai mitä? Joka tapauksessa tarinan mukaan 1700-luvulla elänyt miekkonen nimeltä John Montagu, Sandwichin neljäs jaarli tai lordi tai joku muu aristokraattinen heppu oli pelaamassa uhkapeliä ja tajusi äkkiä, että nälkä iski. Koska herra Montagu ei halunnut keskeyttää peliä, hän pyysi palvelijoita tuomaan itselleen lihaa leivän välissä nopeaksi syötäväksi, tajusi sen olevan kätevää ja hyvää syötävää, ja - tadaa, niin keksittiin sandwich! Tiedä sitten onko tässä tarinassa paljonkaan totta, mutta sellaista tarinaa kuitenkin kerrotaan. Niinpä ihan tämän kunniaksi piti itsekin syödä Sandwichissa sandwich.

Vihreää Sandwichissa.

Sandwichin lisäksi eilen käytiin ulkona tanssimassa. Oikeastaan olin reissun jälkeen tosi väsynyt - mikä siinä on, että nämä jäätävät kotiseutumatkailureissut aina jälkeenpäin nukuttavat mut melkein kooman tasolle? - mutta kun toiset alkoivat puhua kampusbaarissa illalla järjestettävästä silent discosta, niin totta kai uteliaisuus heräsi. Hiljaisessa discossa on siis ideana, että kaikille baariin tuleville annetaan kuulokkeet, joista kuuluu musiikkia. Kuulokkeista voi itse valita kahden eri "kanavan" väliltä, että mitä musiikkia haluaa kuunnella, ja sitten tanssitaan kuulokkeet päässä - muuten koko baarissa ei kuulu minkään valtakunnan musiikkia. Ajattelin etukäteen, että tuollaisen on pakko olla valtavan vaivaannuttavaa ja typeräntuntuista, ja lähinnä siksi pitikin itse päästä näkemään, että millaista se on. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, kuulokepippaloissa oli nimittäin todella hauskaa! Ei ole ollenkaan huonompi idea antaa tanssijoille mahdollisuus valita itse musiikkinsa. Suurimman osan illasta jommaltakummalta kanavalta tuli koko ajan jotain tanssimisen arvoista musiikkia - kehitystä normaalibaari-iltaan verrattuna! (Ja olen muutenkin sitä mieltä, että suomalaiset DJ:t saisi ottaa näistä täällä vähän mallia - Frendien tunnari ei ole ollenkaan hullumpaa tanssimusaa, vaikka se ei listojen kärjessä varmasti pyörikään). Tykkäsin myös kovasti siitä, että kuulokkeista pystyi itse säätämään äänenvoimakkuuden. Täällä Englannissa ei tunnuta hirveästi välittävän mistään desibelirajoituksista, viimeksi tanssi-illan jälkeen korvat soi vielä seuraavana aamunakin, mutta kuulokkeista musiikin voi laittaa juuri itselle sopivalle voimakkuudelle. Ja kun tekee mieli lopettaa tanssiminen ja jutella kavereiden kanssa, tarvitsee vain ottaa kuulokkeet pois ja voi puhua ihan hyvin ilman, että tarvitsee huutaa ja potea kurkkukipua seuraavana päivänä. Tietenkin joidenkin mielestä tuollainen kuulokkeet päässä tanssiminen voisi tuntua tyhmältä tai vaivaannuttavalta. Omasta mielestä se oli kuitenkin alun totuttelun jälkeen tosi hauskaa, ja tunnin tanssimisen jälkeen sitä jo lakkasi miettimästä, että näyttääkö typerältä ei-kuulokkeellisten ihmisten silmissä, tai kehtaako laulaa mukana kun baarissa ei ole musiikkia. Jos jotakin niin kuulokkeet päässä tanssiminen oli itse asiassa aika piristävää. Kukaan ei voi ruveta nauramaan jos ei ihan pysy rytmissä, koska toiset eivät tiedä yhtään, että minkä biisin tahtiin se toinen tanssii. Mutta olihan siellä absurditkin hetkensä - kun seisoo baaritiskijonossa ilman kuulokkeita ja äkkiä ihmiset ympärillä puhkeavat laulamaan antaumuksella Wonderwallin kertosäettä ilman, että itse kuulee mitään musiikkia... Hyviä hetkiä.

Lisää pusikoita voileipäkaupungissa.

Ai niin! Maistoin eilen baarissa tosi erikoista juotavaa nimeltä Snakebite. Kyseessä oli mustaherukkamehun, oluen ja siiderin sekoitus. Tiedetään - kuulostaa tosi epäilyttävältä kun ainesosat listaa tuolla tavalla! Mutta arvatkaa mitä? Se oli oikeasti tosi hyvää. Suosittelen.

Vanha hautausmaa voileipäkaupungissa.

Okei, sitten asiasta toiseen. Eilisellä reissulla törmättiin pariin hilpeyttä herättäneeseen kylttiin. Ensin tämä:

Tämä oli siis muurissa hautausmaan ulkopuolella, ja kyltissähän lukee, että alkoholin juominen tällä hautausmaalla on rike, mikäli univormuun pukeutunut poliisi on kieltänyt tekemästä niin. Tai jotain sinne päin, kääntäjäntaitoni nukkuvat tänä aamuna. Joka tapauksessa tämä johti syvälliseen pohdiskeluun siitä, että miksi ihmeessä joku haluaisi juoda alkoholia hautausmaalla. Hyvä on, ehkä me suomalaiset olemme sitten epänormaaleja ihmisiä, kun sopivaa bilepaikkaa miettiessä ei tule vanha kunnon kalmisto ensimmäisenä mieleen. Toinen asia, mikä pisti silmään, oli tuo "univormuun pukeutunut poliisi". Tuossahan on lakiin selvä porsaanreikä. Jos poliisi ei ole univormussa, sillä ei ole sananvaltaa. Eli jos näkee poliisin lähestyvän, kannattaa hyökätä poliisin kimppuun ja viedä siltä vaatteet, niin sillä ei ole enää sananvaltaa. Hienoa, vai mitä?

Tässä toinen huvittava kyltti, ja tämähän löytyi ruokapaikan vessasta. Tuossa siis varoitetaan, että tämä vessa on käsitelty aineella, joka on suunniteltu estämään huumeidenkäyttö. Matkaseuralaisten kanssa pohdittiin pitkään ja hartaasti, että mistä ihmeellisestä aineesta tuossa puhutaan, kun ei siellä vessassa mitään huumevaloja ollut. Onko siellä jotain kemikaalia, joka räjäyttää huumeet, jos sellaisia ottaa esiin? Vai muuttaa ne sokeriksi? Itselle tuli lähinnä mieleen, että ei tuollaista kemikaalia voi olla keksitty, ja että tuo kyltti on vain laitettu seinälle hämäämään tyhmiä huumehörhöjä, että ne säikähtäisivät eivätkä uskaltaisi ottaa huumeita esille. Tosin kaverien kanssa oltiin sitä mieltä, että oikeastaan tuolla kyltillä on päinvastainen vaikutus - meidät se ainakin teki niin uteliaiksi, että jos ikinä jostain syystä haluaisi kokeilla huumeita, niitä haluaisi kokeilla juuri tuossa nimenomaisessa vessassa.

Niin, ja tämä yksi kuva vielä. Kauppa tuossa yläpuolella on nimeltään "No Name Shop". Ja katu, jolla kauppa sijaitsi oli nimeltään "No Name Street". Aika söpöä, vai mitä?

Nyt neiti saksalainen on antanut painokkaasti ymmärtää, että on ikävystynyt, ja että on Lauran velvollisuus tehdä asialle jotakin, joten lähdemme tästä ulkoiluttamaan Lauran kipeää pääparkaa ja katsomaan, minne maailma - ei kun kampus - loppuu. Cheers!